Minä jätän, ihan liian usein. Varsinkin ne lahjat ja juhlavaatteet.
Vaikka tapahtuma olisi tiedossa ajoissa ja suunnitelmat tehty niin lähes poikkeuksetta huomaan ompelevani vielä edellisenä iltana/yönä. Kuten taas tällä kertaa.
Kävimme tänään katsomassa pientä parin kuukauden ikäistä vauvaa.
Lahjan aihe oli ollut mietittynä jo hyvän aikaa sitten, mutta kuinkas ollakaan, huomasin taas kerran eilen illalla olevani siinä tilanteessa, että lahja pitäisi olla seuraavana päivänä valmis, eikä se ollut sitä lähimainkaan.
Siinä sitä sitten vain toivoo, että lapset nukkuisivat tai saisi muuten tilaisuuden ommella. Ja jos käykin niin hyvä tuuri, että ompeluaikaa järjestyy, niin varmasti koneet temppuilee tai jotain muuta tapahtuu.
Tämän ruokalapun ompelin vielä tänä aamuna kiireessä. Olin ajatellut kokeilla nallen tekemistä jo aiemmin ja koska se sopi aihepiiriltään niin hyvin tähän lahjaan, niin halusin tehdä sen väkisin just nyt. Eihän se tietenkään niin sutjakkaasti sujunut kuin olisi toivonut. Voitteko uskoa, että onnistuin silittämään beigen osan KOLME kertaa väärinpäin. Siinä meinasi jo usko loppua, mutta lopulta tuli valmista.
Jokaisen viimetippa ja paniikki ompelun jälkeen vannon, että ensi kerralla olen hyvissä ajoin. Arvanettekin varmaan kuinka todellisuudessa käy ;)
Kuulostaako tutulta? Oletko sinä viimetipassa tekijä vai aina hyvissä ajoin?
