Kun näin tämän
Mussukoiden Hymiöt jerseyn, arvasin, että tyttö tulisi tästä tykkäämään. Kangas ei ole oma henkilökohtainen suosikki, mutta välillä on kiva ilahduttaa lasta ja ostaa sellaisiakin kankaita mistä ei niin itse välitä. Tästä on monesti ollutkin puhetta, että tuleeko kankaita ostettua lapsen vai oman mielen mukaan. Enemmän oman, mutta välillä lapsenkin. Ja nyt varsinkin mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, niin on pakko ottaa se lapsen oma mieltymys huomioon.
Kysyin myös tytöltä mitä tästä kankaasta pitäisi valmistua, että se olisi oikein mieluinen. Kuulemma sellainen lepakkohihainen paita. Kaavoja ei käytetty vaan sopiva paita kankaan päälle ja siitä leikkelemään. Aika isohan siitä tuli, mutta tyttö keksi, että olisi hieno jos helmaan tekisi solmun. Sellainen siis tehtiin. Pääntie piti olla löysä, jotta sen saa laskettua olkapään yli tarvittaessa. Resoria mallatessa käteen sattui musta-keltainen ja sehän passasikin tähän ihan loistavasti.
Muutama pienempi pala jäi ja niistä saatiin vielä pipo aikaiseksi. Lörppä piti olla.
Pipon vuoreksi löytyi vielä musta-keltaista joustofroteeta. Tällaisella hetkellä sitä on aina onnellinen kankaiden hamstrauksesta. Silloin kun se inspiraatio iskee, on kätevää, että kotoa löytyy valinnan varaa. Tämä oli ihana yhteinen projekti ja näyttää yhä enemmän siltä, että saatan saada tytöstä joskus kaverin tähän ompeluharrastukseen.
