51 huivia

Koulu on pitänyt taas kiireisenä, mutta tällä kertaa kouluhommiin on kuulunut myös ompelua :) Eräällä kurssilla tehtävänämme oli suunnitella ja toteuttaa päiväkodissa jokin isompi juttu lapsille. Me järjestimme lintuaiheisen rastiradan. Halusimme, että lapsille jää jokin muisto meidän järjestämästä tapahtumasta ja päätimme tehdä huivit, joilla lapset jaetaan joukkueisiin. Minun tehtäväkseni jäi suunnitella ja toteuttaa huivit. Toteutimme radan kahdelle ryhmälle, joten huiveja piti tehdä yhteensä 51, meidän ohjaajien huivit mukaan laskettuna.

Lapset jaettiin kolmeen ryhmään, joten huiveja tarvittiin kolmea eri väriä. Koska kyseessä oli koulutehtävä, budjetti oli aika pieni, joten haalimme vanhoja lakanoita kankaiksi. Minun kätköistäni löytyi kirpparilta ostettuja nappeja, ruskeaa fleecea nokaksi ja silmiin sinistä fleeceä. Ostin ainoastaan valkoista huopaa silmiä varten. Huivit syntyivät siis varsin pienellä budjetilla ja vanhaa kierrättäen.

Näissä olikin melkoinen työ. Mietin näitä tehdessä, että en tiedä olisiko minusta sarjatyö ompelijaksi. Toisaalta taas nämä valmistuivat yllättävänkin nopeaa, kun putkeen vaan teki samat työvaiheet. Nappien ompeluun sain apua, muuten tein nämä itse.

Jossain vaiheessa yritin yksinkertaistaa mallia, mutta en pystynyt, koska halusin, että huiveista tulisi lapsille mieluisia. Ainoastaan yhden yksinkertaistuksen tein, mikä ei vaikuttanut malliin. Prototyypissä tein nokankin lakanakankaasta, mutta muutin sen sitten fleeceksi, koska se nopeutti tekemistä huomattavasti.

Jälkeenpäin saimme tietää, että huivit olivat erittäin tykättyjä ja myös vanhemmat olivat niitä ihastelleet. Oli kiva kuulla, että työ ei ollut turha ja huivit lentäneet roskiin :)

Ihan huippua huomata, että ompelijan koulutuksesta ja tästä harrastuksesta voi olla hyötyä tulevassakin työssä. Olin alkuvuodesta päiväkodissa työharjoittelussa ja kun menin sinne ekaa kertaa, en voinut kuin ihmetellä, että miten paikka jossa lapset viettävät päivänsä voi olla niin ankea. Likaisen vaaleat seinät, tumman vihreät sohvat eikä mitään iloisia värejä muuallakaan. Tuuri kuitenkin kävi, koska heillä oli tarkoitus uusia tekstiilit, rahaakin niihin oli myönnetty, mutta ei tekijää. Siinä sitten kävi ilmi, että minä olen ompelutaitoinen ja niimpä hyödynsin nukkariajat uudistaen koko osaston ilmeen. Kyllä oli ihan erinäköinen paikka pois lähtiessä :)

Harjoittelussa kiinnitin myös huomiota, että lorupussi kaipasi iloisempaa ilmettä. Minun mielestä lasten elämässä kuuluu olla väriä ja ihania, kiinnostavia asioita. Niimpä tein oman lorupussin. Lorupussin ompelin iloisista joustofroteen ja velourin tilkuista ja tein eteen taskun sormi- ja käsinukkeja varten. En ehtinyt tehdä kuin yhteen lauluun sorminuket, mutta ne olikin aivan hitti, lapset olivat aivan innoissaan kun saivat itse leikkiä niillä.

♥♥♥♥♥