Kirahvivauva

Pitkään suunnittelin tällaisen eläinhaalarin tekemistä ja viimein siihen löytyi aikaa.

Kirahvin silmät ja laikut on tehty silityskalvosta. Sarvet ja korvat ovat irrallaan.

Pitäähän kirahvilla myös häntä olla.

Haalari takapuolelta.

Silityskalvot: Pikku Piltistä

Kankaat: Hannan kankaasta

Arvontapalkinto

Järjestin syksyllä arvonnan ja lupasin tehdä palkinnoksi voittajan toivoman taskukaverin. Äärettömän noloa, mutta voittaja sai pakettinsa vasta viime viikolla. 

Voittajan toiveena oli sekä tytölle että pojalle sopiva paita koira ja koirankoppi aiheella. 

Värimaailmaksi valikoitui vihreää, keltaista ja beigeä. 

Koira pysyy kopissa nepparin avulla ja onpa sillä ihan häntäkin.

Ja osaa se myös liikuttaa korviaan ;) Tässä näkyy selvästi kuinka toisessa silmässä ompeleet ei ihan kohtaa. Harmikseni huomasin sen vasta kun oli jo liian myöhäistä tehdä korjaus :( Jospa se olisi kuitenkin pienestä kauneusvirheestään huolimatta rakastettu.

Muutama lahja

♥ Sukat läksiäislahjaksi siskon jalkoja lämmittämään. ♥

   ♥ Pehemiän neuloksesta ommeltu, varressa joustavaa pitsikuminauhaa. ♥

♥ On ne vaan ihanat. ♥

♥ Ja mitäpä se lahja olisi ilman itsetehtyä korttia. ♥

♥ Jotain hempeää eräälle pienelle söpöläiselle ♥

 

♥ Tein etukäteen vähän salapoliisityötä ja selvittelin äidin mieltymyksiä. Tähdet, vaaleanpunainen ja beige olivat kuulemma mieluisia. ♥

 

♥ Tiedustelun pohjalta syntyi tällainen mekko pientä prinsessaa ja äitiä ilahduttamaan. Kortista ei kovin kummoinen tullut, kun juuri oikeansävyinen beige puuttui, mutta näillä mentiin nyt. ♥

Hymiöitä

Kun näin tämän Mussukoiden Hymiöt jerseyn, arvasin, että tyttö tulisi tästä tykkäämään. Kangas ei ole oma henkilökohtainen suosikki, mutta välillä on kiva ilahduttaa lasta ja ostaa sellaisiakin kankaita mistä ei niin itse välitä. Tästä on monesti ollutkin puhetta, että tuleeko kankaita ostettua lapsen vai oman mielen mukaan. Enemmän oman, mutta välillä lapsenkin. Ja nyt varsinkin mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, niin on pakko ottaa se lapsen oma mieltymys huomioon.

Kysyin myös tytöltä mitä tästä kankaasta pitäisi valmistua, että se olisi oikein mieluinen. Kuulemma sellainen lepakkohihainen paita. Kaavoja ei käytetty vaan sopiva paita kankaan päälle ja siitä leikkelemään. Aika isohan siitä tuli, mutta tyttö keksi, että olisi hieno jos helmaan tekisi solmun. Sellainen siis tehtiin. Pääntie piti olla löysä, jotta sen saa laskettua olkapään yli tarvittaessa. Resoria mallatessa käteen sattui musta-keltainen ja sehän passasikin tähän ihan loistavasti. 

 Muutama pienempi pala jäi ja niistä saatiin vielä pipo aikaiseksi. Lörppä piti olla. 

Pipon vuoreksi löytyi vielä musta-keltaista joustofroteeta. Tällaisella hetkellä sitä on aina onnellinen kankaiden hamstrauksesta. Silloin kun se inspiraatio iskee, on kätevää, että kotoa löytyy valinnan varaa. Tämä oli ihana yhteinen projekti ja näyttää yhä enemmän siltä, että saatan saada tytöstä joskus kaverin tähän ompeluharrastukseen.

Jouluisia juttuja

Hieman typerältä tuntuu tässä vaiheessa esitellä joulun vaatetusta, mutta kun en vain aiemmin saanut aikaiseksi niin tehdään se sitten nyt. Jääpä näistäkin joku muisto tänne blogiin. Pojalla oli joustofroteesta tehdyt body ja haalarit.

Tonttulakki tietysti jatkaa samaa linjaa vihreällä värillä ja tähdillä. Kulkunen on piilotettu huovasta tehdyn pehmotähden sisään.

Tyttären asustus oli sydänaiheinen.

Ja tonttulakki tietysti taas teemaan sopiva.

Itsellenikin tein joulumekon Verson Puodin helmitaulu froteesta.

Ystävyksille

♥ Sydänystäville ♥

 Sydänlaukkumekot tai oikeastaan tunikat omalle tytölle ja tytön parhaalle ystävälle.

Nimikointia

Olen monesti pohtinut sitä kuinka itsetehdyt vaatteet saisi nimikoitua kätevimmin. Ostin joskus ommeltavia merkkejä ja käyttämättähän ne suurimmaksi osaksi on jäänyt. Silitettävätkään ei oikein innosta. Lasten eväsrasioiden ja juomapullojen nimikointi on myös aina tuottanut päänvaivaa, joten tartuinkin ilomielin tilaisuuteen kun minulle tarjottiin mahdollisuutta kokeilla ilmaiseksi jotain labelyourselfin tuotetta. Sain valita vapaasti kokeilukohteen ja valitsin kokeiltavaksi Stikins-tarroja. Stikins-tarrat ei kaipaa ompelua tai silitystä, kestää konepesun ja lähtee helposti pois. Vaikuttaa siis varsin kätevältä. 

Liimailin tarroja erilaisille pinnoille, jotta saan selville missä niitä voi käyttää. 

Tässä tarra on kiinnitetty joustofroteen nurjalle puolelle.

Tältä tarra näytti ensimmäisen pesun jälkeen, joten ei pysynyt.

Kokeilin myös pysyvätkö tarrat trikoolla.

Tässä tulos, joten eivät pysy kovin hyvin trikoollakaan.

Stikins-tarrojen tiedoissa sanotaankin, että ne pysyvät parhaiten pesulapuissa ja tasaisissa kankaissa. 

Kokeilin siis tarroja muutamiin pesulappuihinkin. Toinen on sellainen satiinipintainen ja toinen karheampi.

Ja tässä tulos useiden pesujen ja rummutuksen jälkeen. Pääosin olen muistaakseni pessyt nämä 40 asteessa, mutta on saattanut käydä 60 asteessakin.

Pesulapuissa Stikins-tarrat pysyvät siis erinomaisen hyvin. 

Sitten ne eväsrasiat ja juomapullot. Kokeilin niissäkin hieman erilaisia pintoja.

Tässä tarra on laitettu kaarevaan kohtaan.

Tässä on epätasainen pinta.

Ja tässä ihan sileä.

Tulos useiden konepesujen jälkeen on, että tarrat pysyvät muoviastioissa ihan loistavasti. Ihanaa, nyt ratkesi eväsastioiden nimikointiongelma!

Tarrat myös lähtevät helposti pois eivätkä jätä jälkiä.

Näiden testailujen jälkeen voin siis todeta, että oman kokemukseni perusteella nämä tarrat ovat todella hyviä muoviastioiden ja pesulapullisten vaatteiden nimikoimiseen.